Kambodža kehittyy matkailumaana kiihtyvällä vauhdilla.
Sodan, kansanmurhan ja eristyksissä vietettyjen vuosien
jälkeen infrastruktuuri
ja kansantalouden järjestelmät nousevat yhtä jalkaa
kasvavien turistivirtojen
myötä. Massaturismi ei kuitenkaan vielä ole turmellut
tämän kauniin trooppisen
maan ilmapiiriä. Kambodžassa vieraillessaan kaikesta myös
huomaa olevansa yhdessä maailman köyhimmistä maista.
1800-luvulta 1900-luvun puoleen väliin ajoittuu Ranskan siirtomaavalta.
1953
saavutettua itsenäisyyden alkua leimaa reipas talouskasvu aina
60-luvun lopulle
asti. Viime vuosisadan alkupuolella maan pääkaupunki Phnom
Penh tunnettiinkin
lempinimellä Aasian helmi. 1960-luvun lopulta, pääosin
USA:n valtapolitiikan ja Vietnamin
sodan seurauksena poliittinen sekasorto kärjistyi. Se huipentui
äärimaolaisen
Punaisten khmerien ja sen surullisen kuuluisan itsevaltaisen johtajan
Saloth
Sar:n (Pol Pot, Veli numero 1) 1975 aloittamaan kansanmurhaan
(Genocide). Lähes
koko älymystö (=luku- ja kirjoitustaitoiset, tai edes
silmälaseja käyttävät)
murhattiin. Kaupunkien asukkaat pakkosiirrettiin maaseudun kolhooseihin
orjatyöhön. Pakkotyöhön
siirrettyjä ihmisiä kuoli aliravitsemukseen
tai nääntyi kuoliaaksi työnsä ääreen.
Lähes 2 000 000 ihmistä menetti
henkensä. Raha ja koululaitos lakkautettiin. Phnom Penh rapistui 4
vuotta
autiona aavekaupunkina. 1978 loppuvuodesta Vietnamin hyökkäys
maahan pysäytti
nämä hirmuteot ja ajoi punakhmerit sissisotaan Thaimaan
rajalle, metsiin ja
vuorille. Maa jäi ilman selkeää hallintoa ja ohjausta
heitteille ja edelleen eristyksiin
kansainvälisen avun ja kiinnostuksen ulkopuolelle. Seuraavien
kymmenen vuoden
ajan valtaa Kambodžassa oli havittelemassa Vietnamin lisäksi, Kiina ja
Thaimaa. Valtavat alueet maaseudun pinta-alasta miinoitettiin eri tahojen toimesta.
Neuvostoliiton romahtaminen peräännytti sosialististen valtioiden pyrkimykset
ja 1989 Vietnam vetäytyi lopullisesti maasta. Rauhanneuvottelut kestivät pari
vuotta ja sen jälkeen päästiin järjestämään ensimmäiset vapaat vaalit 1993.
Vielä 1997 Phnom Penhin kaduilla käytiin aseellinen välien selvittely
kuningasmielisen puolueen (FUNCINPEC) ja kansanpuolueen välillä. Verisissä kahakoissa
vahvimmaksi osoittautui Cambodian people’s party. Siitä lähtien kansanpuolue ja
sen itsevaltainen johtaja Hun Sen on johtanut valtakuntaa pääministerinä.
Nimellisenä hallitsijana, jo Ranskan siirtomaavallan aikana riisutuin valtaoikeuksin ja nykyisin täysin seremoniallisena kuninkaana on toiminut jo vuosisatoja Norodom-suvun edustaja. 1940-luvun alusta vuoteen 2004 (pois lukien suurin osa 1970-lukua), valtion päämiehenä eri tehtävissä toimi kuningas Norodom Sihanouk ja siitä eteenpäin hänen poikansa HMK Norodom Sihamoni. Viimeiset 10 vuotta ovat maassa olleet poliittisen tasaantumisen ja talouselämän uudelleenjärjestäytymisen ja kasvun aikaa. Isäkuningas on ollut tärkeä mielipidevaikuttaja ja yhtenäisyyttä ylläpitävä taho näihin päiviin asti. Hän onkin hallinnut maata milloin kuninkaana, milloin pääministerinä ja/tai prinssinä. Kambodžassa tai maanpaossa. Myös hänen lapsensa ovat olleet mukana politiikassa, mm. ministereinä. Kansalaiset arvostavat koko kuningasperhettä, vaikka Thaimaan kaltaista ”We love our King”-’hysteriaa’ Kambodžassa ei lietsotakaan. Toki kuningasperheen muotokuvat löytyvät lähes jokaisen liikehuoneiston ja useiden yksityiskotienkin seiniltä.
Matkakohteita:
Alueen uskomaton asemakaava ja mittasuhteet, rakennuksineen ja
vesistöalueineen paljastuu vasta ilmakuvista. Rakennusten lukemattomien
yksityiskohtien ja viimeistelyn ymmärtäminen vaatii omin käsin koskettelun.
Temppelialueelle pääsee eri kulkuneuvoilla. Suosituin lienee tuk-tuk, jollaisen
voi kuljettajineen vuokrata omaan käyttöön n. 10-15$:n hinnalla koko päiväksi. Luotettavia
rekisteröityjä kuljettajia on runsaasti saatavilla joka puolella, varsinkin
hotellien edustoilla. Alueelle pitää ostaa turistilippu, joko päiväksi tai
useammaksi. Huomaa, että yhdessä päivässä näkee alueesta vain olemattoman pintaraapaisun.
Itse Siem Reap kasvaa huimaa vauhtia. Uusia valtavia, kansainvälisiin ketjuihinkin kuuluvia loistohotelleja avataan kuukausittain, ravintoloita ja muita turisti-palveluja viikottain.
Katukuvassa vilisee turisteja myös varsinaisen sesongin ulkopuolella. Palvelutarjonta on muuhun maahan verrattuna selkeästi kehittyneempää ja ’tasokkaampaa’. Tämä näkyy tietysti myös hintatasossa, joka on selkeästi maan muita alueita korkeampi. Kaupungin alueella on käytössä kaksoishinnoittelu, eli turisteille ja maan omille kansalaisille on kaikkialla pääsääntöisesti ja avoimesti omat erilliset hinnastot. Totuuden nimissä pitää kuitenkin mainita, että hintataso ei edes täällä ole lähelläkään sitä kipurajaa, kun vertaa tilannetta lähes mihin tahansa maailman kolkkaan. Erityisesti Euroopassa.
Kerjäläisiä ja kodittomia ei täällä juuri näe. Tavallisen kambodžalaisen arki löytyy kuitenkin vain parin kilometrin päästä turistien suosimista alueista. Paikallisen väen markkina-alueella voi yhä päästä aistimaan, näkemään ja kokemaan uskomattoman erilaisen maailman. Täällä eivät toteudu länsimaissa tutuksi tulleet tavat, lait ja asetukset. Silti ihmiset elävät arkeaan täälläkin joka päivä.
Kaupungissa on kaunis kansainvälinen lentokenttä. Bangkokista tänne lentää noin tunnissa, eli samassa ajassa kuin Phnom Penhistä. Pääkaupunkiin on myös suosittu bussiyhteys (esim Mekong Express 8$), matkaa n. 300 km ajoaika ~6h (!). Yhteis- ja yksityiskyytejä on saatavana neuvottelun mukaan. Venekuljetuksia Phnom Penhiin ei kesällä 2007 järjestetty. Myös motovuokraus turisteille oli lopetettu. Turvallisuussyistä molemmat.
Kaupungissa olevan markkina-alueen (New Market) kuvailemiseen eivät tahdo sanat, eikä kuvat riittää. Se pitänee jokaisen itse kokea… Varaudu kaikilla aisteilla havaittaviin äärimmäisyyksiin ja järkytyksiinkin.
Kaupungin laitamilla asuu todella köyhiä ihmisiä hökkeleissään. Katetun lavetin seinällä saattaa ainoana kalusteena olla pari kattilaa, lattialla makuualusta. Siem Reapin alueeseen silmiinpistävänä erona on rakennuskannan mataluus. Puisia rakennuksia on myös selkeästi enemmän.
Herkkusuille löytyy pitkin rantaviivaa ravintoloita, joista monet ovat erikoistuneet tietysti meren herkkuihin. Täällä kannattaa uskaltaa ottaa kyyti varsinaisten turistialueiden ulkopuolelle. Ravintoloissa sinua luultavimmin palvelee juuri teini-iän saavuttanut tyttö tai poika, joka on tekemässä omaa osuuttaan perheensä elannon eteen. Tekee mieli antaa hyvät juomarahat, että hänen nuoremmat sisaruksensa saattaisivat näin saada mahdollisuuden käydä koulua. Toisaalta nimenomaan lapsityöntekijöitä ja -kerjäläisiä ei saisi suoraan tukea, koska helppo rahahan heidät juuri pitää pois koulusta ja opinnoista.
Iltaelämä on täälläkin painottunut pääosin turistien viihdyttämiseen. Baarit toimivat iltaisin niin kauan kuin asiakkaita on. Kambodžalaiseen elämäntapaan kuuluu aikainen nukkumaanmeno ja aikainen herätys (auringonvalon tuoma rytmi). Halutessasi saat paikallisesta kuitenkin itsellesi oppaan ja kuljettajan myös yöelämään. Oppaalle tietysti vaivannäöstä kohtuullinen korvaus!
Kaupungista löytyy myös esim. disco, joka on ihan käymisen arvoinen paikka. Ovella näet kyltit, joilla kielletään hattujen, huumeiden, pistoolien ja käsikranaattien (huh) sisään tuominen. Sandaalit ja lahkeettomat housut on myös kielletty (paikallisilta!). Turvatarkastus tehdään huolellisesti, mutta ei toki turistille. Tanssilattialla joraa tyttöjä ja poikia, hyvin nuoriakin koska mitään ikärajoituksia ei ole. Palvelu toimii uskomattoman hienosti. Useampikin tarjoilija on joka ravintolassa huolehtimassa hyvinvoinnistasi. Tehokkuus ei ole täällä vielä syönyt palvelua. Olutlasisi täytetään joka hörpyn jälkeen (myös jäillä!) Oluen tilaaminen Kambodžassa tarkoittaa sitä, että sitä kannetaan pöytään ja kaadetaan lasiisi niin kauan kuin maistuu. Laskun tilaamisen yhteydessä lasketaan sitten pöydän alle kertyneet tyhjät pullot. Monesti pöytään kannetaan muutenkin valikoima eri juomia, kuten soijamaitoja ja erilaisia hedelmä- sekä virvoitusjuomia, joista asiakas valitsee mieleisensä. Laskutus tapahtuu avattujen tölkkien mukaan. Karaoke-paikoissa pöytään tullessasi saatat joutua olut-tyttöjen piirittämäksi. Jokainen edustaa omaa (tuonti)olutmerkkiään ja he kilpailevat olutvalinnastasi! Iholle tullaan tarvittaessa reippaasti kun kukin yrittää saada huomiosi. Joka toimintoa suorittaa ravintoloissa tietysti eri henkilö, joten heitä on paikalla paljon. Omistaja istuskelee yleensä jossain sivummalla tarkkailemassa ja ohjeistamassa toimintaa ja saattaa myös poiketa pöydässäsi varmistamassa tyytyväisyytesi.
Mikäli haluat tässä maassa seuraa, katse ja hymy riittää kutsuksi. Keskustelun aloitus viimeistään takaa lämpimän vastaanoton. Useimmat ihmiset ovat tyytyväisiä saadessaan mahdollisuuden englanninkielensä harjoitteluun. (Siihen on myös yleensä tarvetta, koska Aasian-englanti on monesti varsin järkyttävää kuunneltavaa) Kambodžalainen iloisuus ja ystävällisyys toimii huumeen tavoin kolkkoon maahan ja karuihin mörrimöykkyihin tottuneeseen pohjoismaalaiseen. Avoimella mielellä ja omalla ystävällisellä suhtautumisella keräät vastalahjana sylikaupalla positiivista energiaa Suomen synkkien iltojen varalle. Täällä on myös koskettelu ja halailu sallittua. Ravintolassa tilausta odotellessasi sinulle saatetaan antaa hartia-, käsi-, tai jalkahierontaa, jotta rentoudut ja tunnet olosi hyväksi. Sukupuoleen tai seksuaalisuuteen liittyvät raja-aidat ja käyttäytymistä rajaavat ahtaat karsinat eivät kuulu tähän kulttuuriin. Avarakatseisuus ja suvaitsevaisuus ei ole tiedostetusti ja väkinäisesti harjoiteltua, vaan on ihmisillä luontainen ominaisuus ja kuuluu elämäntapaan.
Yöllä ravintoloiden sulkiessa oviaan näet kodittomien löytävän makuupaikkoja sieltä täältä. Ravintolan terassilta lähtiessäsi saattaa katulapsi kiirehtiä tyhjentämään astiaasi jääneet ruoantähteet nälkäiseen vatsaansa, ennen kuin henkilökunta ehtii kerätä ne pois. Katuvarsien hedelmäkojuilla näitä lapsia kärkkyy tonkimassa roskia ja noukkimassa katuojaan heittämiäsi huonoja maistiaishedelmiä. Kukin omalla tavallaan yrittää saada edes jotain päivittäiseksi ravinnokseen.
Teiden kunto on oma lukunsa. Päätiet ovat asfaltoituja kyllä, mutta tasaista kohtaa niistä saa hakea. Bussimatka muistuttaakin enemmän merimatkaa kohtalaisen kovassa aallokossa. Mäkiä ei tosin juurikaan ole missään koko maassa, vaan maasto on joka puolella yhtä tasaista lakiaa. Vuoret kohoavat maisemasta äkkijyrkkinä kauemlana horisontissa. Liikenteessä tulee vastaan kaikkia mahdollisia kulkuneuvoja. Yhä yleinen kulkuneuvo on näissä maaseutumaisemissa härkien vetämät vankkurit.
Jotkut ovat liikkeellä aasien, tai muulien vetämillä kärryillä, tai niiden selässä. Kaikenlaiset moottorien vetämät viritykset, uskomattomat ja täyteen tavaraa ja matkustajia ahdetut menopelit värittävät maisemaa. Ihmisiä kulkee jalan. Koirat ja lehmät pitää tyytätä ja väistää. Motokuskit kuljettavat kaikkea maaseudun tavaraa huojuvina kekoina. Kyydissä saattaa olla vaikkapa muutama lahdattu sika, sorkat kohti taivasta.Valtavat vanhat kuorma-autot ja rekat lasteineen hidastavat muiden liikkumista. Pakettiautojen ja pikkubussien kapasiteettiin on otettu lisähyötyä lastaamalla myös katot täyteen tavaraa ja/tai ihmisiä. Torvet soivat koko ajan. Ajonopeudet ovat liikenteestä ja teiden kunnosta johtuen alhaisia. Keskinopeus n. 50-60 km/h. Vain tuliterät loistoautot, yleisimmin Lexukset jyräävät tiensä liikenteen läpi, muiden hengen kustannuksella.
Pyörätaksit, eli cyclot ovat kulkuvälineenä iäkkäämpien naisten suosiossa. Motodop (n. 110-140 kuutioinen kevytmoottoripyörän ja skootterin risteytys) kuitenkin on käytännöllisyytensäkin vuoksi ylivoimaisesti suosituin liikkumisväline. Moton kyydissä kulkee kaikki; maalta kaupunkiin myyntiin tuotavat artikkelit, metalliyrityksen päivän tuotokset, kanat ja muut eläimet ja tietysti koko perhe. Yleisimmin lasti on taidonnäyte ahtaajan mielikuvituksellisesta ammattitaidosta. Viisi-kuusikin henkilöä sopivasti aseteltuna on aivan normaali näky moton kyydissä. Pikkulapset (1-5v) keikkuvat mukana seisoen rungon päällä ja ohjaustangosta tukea ottaen. Lähes kaikki matkustavat tietysti ilman kypärää.
Liikenteen huomaa alkujärkytyksen jälkeen toimivan todella hienosti. Itse asiassa kaikki toimii paremmassa yhteisymmärryksessä kuin sääntöjen noudattamiseen sokeutuneessa lännessä. Jokainen kanssaliikkuja ottaa sinut huomioon, antaen myös tietä, ajoitpa oikeaa tai väärää kaistaa, ylität risteyksen vihreän tai punaisen palaessa, tai ajatpa sitten vaikka yksisuuntaista tietä väärään suuntaan. Liikennevaloja ei montaa ole, mutta niissä on yleensä näkyvissä fiksusti sekuntilaskuri kullekin valolle. Vasemmalle kääntyäksesi sinun pitää uskaltaa rohkeasti ryhmittyä vastaantulevan liikenteen sekaan ja ’halkoa’ siitä itsellesi reitti. Risteyksen ylittäminen vaatii myös kylmäpäisyyttä. Molemmista suunnista tulevan katkeamattoman liikennevirran sekaan pitää vain uskaltaa hivuttautua pikkuhiljaa. Kaiken tämän mahdollistaa tietysti hiljainen ajonopeus. Normaali vauhti on n. 20-30 km/h ja pysähdyksiin ja väistöihin on oltava valmiina koko ajan. Kaistaviivat ovat olemassa, mutta ne eivät reitinvalintaa liiemmin rajoita (myöskään valtateillä). Kaupungin suuremmille väylille on asennettu paikallisten vastustuksesta huolimatta keskilinjalle betonimuuri rajaamaan eri suuntiin soljuvaa liikennettä. Liikenteen pauhun ja leijuvan pölyn lisäksi aistit jatkuvat torvien törähdykset. Niillä annetaan tärkeitä tiedonantoja, kuten ”olen tulossa”, ”aion ohittaa”, ”varo”, tai vaikkapa ”hyvin pyyhkii”. Viestin tärkeyden ja siihen reagointitarpeen oppii tulkitsemaan tööttäysten lukumäärästä ja kestosta. Tärkeintä liikennevirrassa on muistaa sujuvuus. Liiallinen varovaisuus ja empiminen aiheuttaa häiriötä kaikille osapuolille. Siis rohkeasti ja päättäväisesti sekaan vaan!! Joskus liikenne puuroutuu onnettomuuden tai auton hajoamisen vuoksi. Tällöinkään ihmiset eivät juuri hermoile. Asiat etenevät omaa vauhtiaan. Elämäähän tämäkin vain on. Ja jos en ehdi hoitaa asioitani tänään, voin tehdä sen huomenna…tai ensi viikolla. Kiire tuntuu kaikenkaikkiaan olevan täällä täysin tuntematon käsite ihmisille.
Kyydin saaminen ei täällä ole ongelma. Turistin ei tarvitse edes vaivautua pyytämään sitä, vaan lähinnä pitää torjua ylimääräistä tarjontaa. Käden nostaminen vaikkapa otsalle hikeä pyyhkiäkseen tuo paikalle väistämättä useampiakin kyyditsijäehdokkaita. ”Sir, you need tuk-tuk?” ”Need a moto?” Vaikka kieltäydyt yhden tarjouksesta, vieressä 4-5 jaksaa silti yrittää jos HEITÄ kuitenkin onnistaisi. Huomaa, että myös kieltäytyessäsi saat kuitenkin iloisen hymyn mukaasi. Halutessasi kävellä, valitset samalla seuraksesi nämä innokkaat palveluntarjoajat. Täällä nimittäin kukaan EI kävele, ei varsinkaan turisti. Kyydin hinta neuvotellaan aina etukäteen. Se riippuu tietysti vuorokaudenajasta, tarjonnasta, säästä, matkan pituudesta, kyytiläisten lukumäärästä ja pärstäkertoimesta. Tinkiminen kuuluu asiaan. Kohtuulliset matkat motolla maksavat n. 1000-4000 rieliä (18-73c). Annetuista hinnoista neuvotellaan joka kerta muutama minuutti ja näin säästetään yleensä jopa 10-20 centiä/matka.(heh-heh) Tuk-tuk-matka kustantaa päiväajan vajaasta dollarista yön pariin, tai jopa kolmeenkin dollariin (joka tuntuu hieman tottuneelle jo ihan ryöstöhinnalta ja maksetaan vain äärimmäisessä tarpeessa). Yleisesti moto-, tai tuk-tuk-kuskisi odottaa sinua kussakin asiointikohteessasi ja asiat hoidettuasi jatkaa kyyditsemistäsi taas eteenpäin. Vaikka koko päivän.
Pysäköimisestä pitää huomioida pari seikkaa. Mikäli olet liikkeellä motolla, älä missään nimessä jätä sitä hetkeksikään vartioimatta. Luultavimmin se häviää heti kun käännät selän. Pikkukaupungeissa moto ajetaan sisään ravintolaan tai ainakin sen alueelle, suuremmissa jätetään ovensuuhun (esim kaupat, markkina-alueet) vartijan hoiviin. Vartijalle maksetaan muutama satanen (n. 10c) palkaksi. Pääkaupungissa on liikekeskusten ja markkina-alueiden edustoilla erityisiä moto-parkkeja. Siellä vartija antaa pysäköinnistä vastakuitin. Vaihtoehtoisesti ajat kulkupelisi ravintolan terassille ja syöt sen vieressä. Autoille ei juuri ole pysäköintiruutuja, tai parkkialueita. Jokunen parkkitalo löytyy isompien kauppakeskusten yhteydestä. Yleisimmin auto ajetaan yöksi turvaan omaan olohuoneeseen! Päivisin autot pysäköidään jalkakäytäville liikkeiden eteen. Tätä toimintoa hoitaa ihan oma ammattiryhmä, pysäköinninopastajat. Palkanmaksajana toimii palvelun käyttäjä (300-1000 riel) Opastaja viittoo sekavin käsimerkein sekä tulosi, että lähtösi. Kadulla kulkeva liikenne pysäytetään kulkusi mahdollistumiseksi. Parkkiruuhkan tullen myös ajokaista voidaan ottaa pysäköintitarkoitukseen. Tällöin pitää jättää renkaat suoraan ja EI saa vetää käsijarrua päälle, koska pysäköinninvalvojat siirtelevät autoja työntämällä, sen mukaan kuin tulijoita tai lähtijöitä on eri riveistä. Ahkerimmat myös levittävät ikkunoiden peitteeksi avattuja pahvilaatikoita, suojaaman porottavalta auringonpaisteelta.
Yksinkertaisin liikkuva myymälä koostuu olkakepistä, jonka molemmissa päissä riippuu riisillä ja muilla ruoilla, sekä ruokailuvälineillä täytetyt astiat. Mukaanlukien asiakkaalle tarkoitettu jakkara. Seuraavat kehitysvaiheet ovat työnnettävä/vedettävä aisallinen yhden akselin kärry, sama pyörään yhdistettynä ja sitten moton viereen liitettynä. Siellä täällä on parturi kadunreunassa työssään kaiken muun vilinän keskellä. Parturiliike käsittää pikku katoksen alla yhden tuolin, pöydän ja tolppaan tai seinään kiinnitetyn peilin.
Vähän sivummalla myyntiä varten on vieri viereen kyhätty lavetteja, kojuja ja hyllyköitä. Bensaa myydään vanhoissa litran cocacola-pulloissa.
Tietysti kaiken lisäksi on varsinaisia markkina-alueita. Tärkeimpinä Central-Market ja Russian-Market, joista löytää mm taidokkaita käsitöitä puusta, metallista ja kankaasta, vaatteita, koruja ja ruokaa. Ruokaahan täällä tehdään, myydään ja syödään koko ajan ja joka paikassa. Uusia nykyaikaisia kauppakeskuksiakin on jo muutama ja lisää rakennetaan koko ajan. Täällä voi olla paikan päällä seuraamassa omin silmin koko khmer-kansan elämäntapojen ja –tyylin muutosta. Turistille uudet rakennukset tuovat helpotusta ilmastointilaitteidensa myötä. Joskus perinteisellä market-alueella voi olla tukahduttavan ja tuskaisen kuuma. Jäähdytyslaitteitahan niissä ei ole edes myytäville elintarvikkeille. Siellä myytävän lihan ja kalan ym tarvikkeiden tietää ainakin olevan ehdottoman tuoreita!
Varsinkin turistille kaupitellaan tavaraa aktiivisesti. ”Sir, you need anysing? Tell me if you like somesing, sank you sir” Kaupankäynti ja tinkiminen on kambodžalaisille elämäntapa, johon liittyy tiettyjä tyylisääntöjä. Yleensä tuotteiden hintoja ei ole esillä missään, eikä niitä myöskään kysellä. Vasta kun olet todella kiinnostunut jostain ja olet valmis sen ostamaan, voit kysyä hintaa. Tämä on tietysti länsimaalaiselle vähän vaikeaa, varsinkin jos on tottunut siihen että hinta on yksi tärkeimmistä ostopäätökseen vaikuttavista valintakriteereistä. Hinnan kysyttyäsi on oletuksena se, että jollain tavalla pitää päästä lopputulokseen ja kauppojen syntymiseen. Myyjän ilmoittamasta hinnasta saattaa sitten tapauskohtaisesti hyvinkin lähteä yli 50% pois. 8$:n paita maksaa todellisuudessa n. 3-4$. ’Valmiiksi’ neuvoteltu hintakin putoaa yleensä vielä selän kääntämisellä. Kaikki riippuu tietysti monesta asiasta. Päivän toteutuneista kaupoista ja kassavirrasta, asiakkaan käytöksestä, henkilökohtaisista asioista, rahan tarpeesta yms. Taitolaji tämäkin. Rahan säästäjän kannattaa keskittää ostokset aamun varhaisiin hetkiin, koska myyjältä päivän ensimmäisen kaupan saa tingittyä erityisen edulliseksi. Ensimmäisen asiakkaan ja kaupan aikaan saamisen nimittäin uskotaan tuovan onnen tai epäonnen koko loppupäivälle.
Siellä missä tehdään kauppaa liikkuu rahaa. Missä liikkuu rahaa tapaa myös rahattomia ihmisiä. Osa ihmisistä on auttamattomasti normaalin yhteiskuntajärjestelmän ulkopuolella. Vammautuneen tai hyvin nuoren/vanhan yksinäisen henkilön ainoa elinehto on oma aktiivisuus. Osa tietysti kerjää, mutta kasvavissa määrin löytyy yritteliäisyyttä. Kaduilla näkee paljon pikkupoikia, jotka kulkevat repaleisin vaattein ja avojaloin, säkit selässään keräämässä roskien seasta kaiken rahaksi muutettavan roinan, kuten esim muovipullot, tölkit ja muun metallitavaran. Katujen varsille iltaisin kerättävät jätekasat joku käy läpi samoissa toimissa, pussi pussilta. Yksijalkainen mies, 6-vuotias pikkupoika ja koditon tyttö kantavat tahoillaan muovikoria kaulan yli vedetyllä kangasvyöllä. Korissa on tarjolla kirjoja turistille ostettavaksi.
Central Marketin kauppakujilla tulee vastaan isoisää narun päässä vetävä nuorukainen. Isoisä, jonka silvotuissaa kasvoissa on sokeat silmät, soittaa paikallista kielisoitinta ja ansaitsee näin elantoaan. Turistien ja paikallistenkin suosimalla rantabulevardilla (Sisowath Quay) teini-ikäisen pojan kaveri työntää häntä pyörätuolissa kerjäämässä armopaloja. Pojalla on yksi epämuodostunut jalka ja puolikas käsi. Hymy on kuitenkin hänelläkin kasvoillaan. Alle kymmenvuotias pikkutyttö kantaa selässään kankaasta taitellussa repussa nuorempaa sisarustaan. Muutama riel olisi tervetullut kummankin nälkää poistamaan. Kuuro-mykkä nuori mies kertoo englanninkielisessä kyltissä nimensä, sekä elättävänsä itsensä kengänkiillottajana. Samaa työtä tekee alle kouluikäinen pikkupoika, jonka kasvot loistivat riemusta kun hän sai asiakkaan. Työ hoitui uskomattomalla tarmolla! Palkakseen hän pyysi vain 1000 rieliä (18 centiä), mutta tuli annetuksi dollari. Rahanjaossa pitää muistaa, että yleisestä tasosta poikkeavat suuret summat tulevat hyvin nopeasti muidenkin tietoisuuteen. Yhdelle lapselle annetut dollarit tuovat hetken päästä riemuksesi 20 lisä-anojaa. Varsinkin ensikohtaamisilla on toki erittäin vaikea vastustaa pientä resupetteriä tai –liisaa, joka yhteenliitetyin käsin katsoo sinua surumielisillä mustilla nappisilmillään, välillä näykkii varovasti hihastasi ja anoo satasta (1,8c!) ”Pouu…soam maroy, pouu”/”Sir……monneyyy, sir”
Phnom Udong-vuorella n. 45 km Phnom Penhistä, maan entisessä pääkaupungissa ennen ranskalaisaikaa, nykyisessä maan Buddhalaisessa keskuksessa vieraillessasi kohtaat hienosti järjestäytynyttä palveluyritteliäisyyttä. Kylässä vuoren juurella on lukuisia katettuja ruokailulavoja vuokrattavana. Täällä ruoka hankitaan kadunvarren myyntikojuista ja syödään se näillä lavoilla mattojen päällä ja riippukeinuissa. Vastaava järjestely on käytössä kaikkialla maaseuduilla. Sisäänohjaajat yrittävät saada sinua valitsemaan juuri heidän paikan. Kun pysäköit, sinut piirittää ensin joukko käsityökaupustelijoita. Viuhkoja, hattuja, ’paju’pillejä, puusormuksia ja koriste-esineitä myyvät tytöt, pojat ja mummot esittelevät isoissa bambukoreissaan artikkeleitaan.
Täällä voi tehdä maan edullisimmat pikkuostokset! Ruokailupaikan valittuasi saat seuraksesi joukon pikkupoikia leyhyttelemään itseäsi viuhkoillaan. Kukin vierailija saa kaksi poikaa, jotka pitävät huolen, että ylimääräisiä tunkeilijoita ei tuppaa mukaan. Osa pojista osaa englantia aika hyvinkin. Englannin opetus maksaa koulussa 5$ kuukaudessa ja mm tätä pojat ovatkin rahoittamassa. Tuolla muutaman dollarin palkalla pojat tekevät korvaamatonta leyhytystyötä taukoamatta koko vierailusi ajan. Ruokaillessasi, kiivetessäsi saunankuumassa ja kosteassa ilmassa 905 porrasta ylös vuorelle, siellä temppeleihin ja mausoleumeihin tutustuessasi ja laskeutuessasi takaisin kylään. Käytännössä siis koko päivän työ.
Vuorelle johtavien portaiden jokaisella askelmalla on kerjäläinen odottamassa avustustasi. Muista vaihtaa kylässä pikkurahaa heitä varten, rahanvaihtajia sieltä löytyy kyllä. Nousu vie helposti voimat. Onneksi juomien myyjiä löytyy pitkin matkaa. Itselleni tuli sääli ahkeria 10-12v poikiani ja ostin heillekin juomat, jotka he visusti tallettivat taskuihinsa. Ihmettelin ja kysyin eikö ole jano?? ”Yes, but have to give for mom” – oli vastaus.(Saisiko kasvatusvinkkejä Suomeen tuliaisiksi??) Vuoren laen temppelissä (Wat Oudong) kannattaa toki viettää jokunen tovi. Siellä puhaltanee edes hieman helpotusta tuova virkistävä tuuli. Maisemat ja näkymät ovat henkeäsalpaavan upeat yli riisipeltojen ja palmumetsiköiden. Taivaanrannassa siintelevät korkeat vuoret. Vuoren juurella laajennetaan uutta kullankimaltavaa temppelialuetta.
Yön saapuessa Phnom Penhin rantahotelleissa ja ravintoloissa
muutamat turistit jatkavat illan istumista, muuten kaupunki alkaa hiljenemään.
Kantakaupungin kaduilta ovat pois ihmisten lisäksi suuri osa tavaroista, jotka
on ahdettu katutason asuntoihin. ’Olohuoneista’ löytyykin yöllä nukkuvien
perheenjäsenten lisäksi perheen motot, pihalla käytettävät tuolit ja pöydät,
myyntikojut ja äveriäimmillä perheillä myös se auto.
Paikallisella väestöllä on toki
muutamia länsimaiden mallin
mukaisia diskoja. Diskot eivät ole vain nuorten paikkoja, vaan
siellä käy
kaikenikäisiä ihmisiä. Niihin sisään
pääsemiseksi pitää käydä läpi tarkat
turvatoimet ja ruumiintarkastukset. Sisällä on yleensä
iso korkea sali
pystypöytineen ja baarijakkaroineen. Salin reunoja
kiertää etukäteen varattavat
aitiot. Osan takatiloista löytyy VIP-huoneita tärkeimmille
vieraille. Salin
etuosassa on esiintymislava, koska diskoiltaan liittyy dj-musiikin
lisäksi aina
elävän musiikin esiintyjiä, sekä jossain vaiheessa
iltaa komedia-näytelmäesitys.
Harmi, että kielitaito ei riitä
ymmärtämään tuosta mitään, koska kaikilla
muilla tuntuu olevan todella hauskaa.
Yleensä myös jossain vaiheessa iltaa unohtuu (ainakin
hetkeksi) amerikkalainen diskoilu ja khmerit jonoutuvat tanssimaan
perinteisesti käsillään. Upean näköistä!
Yöelämään(kin) lähtiessä kannattaa varata
mukaan käteistä rahaa, koska luottokortteja voi
käyttää maksuvälineenä varsin
harvassa paikassa. Rahannostoautomaatteja sen sijaan löytyy melko
useita.
Yökukkumisen jälkeen voi käydä haukkaamassa hiukopalaa vielä
vaikka Monivong-bulevardilla, jonka monet ravitsemusliikkeet tuntuvat olevan
auki lähes aina.
Kantakaupungista on revitty paljon alas vanhaa ranskalaisvaikutteista rakennuskantaa. Tilalle on muutamaa amerikkalaistyylistä poikkeusta lukuun ottamatta rakennettu pääosin erittäin tyylikkäitä ja näyttäviä khmer-arkkitehtuuria edustavia 3-5 kerroksisia rakennuksia. Yleensä rakennukset koostuvat pystysuoraan jaetuista kapeista, yhden huoneen levyisistä viipaleista, joissa yhteen asuntoon kuuluu monta huonetta päällekkäin. Yleisimmin katutasossa (E0) on jonkinlainen liikehuone. Yksityistilat alkavat jo liikehuoneen takaosan parvelta ja jatkuvat ylemmissä kerroksissa. Kaupunkikuvassa näkyy kuitenkin edelleen 4 vuoden autiona olemisen jälkiä. Joskus upeana loistaneita, nyt autioksi jääneitä ranskalaistyylisten villojen silhuetteja on siellä täällä. Samastako syystä yhä edelleen varsinkin iäkkäämmästä rakennuskannasta ei juurikaan kanneta huolta. Seinät ovat useimmiten maalaamattomia, tuherrusten peittämiä betonipintoja. Myös asuntojen sisäpuolella asuinhuoneissa. Roskaisuus ja likaisuus leimaa katukuvaa kaikkialla. Rakennuskanta on kaikkialla maksimissaankin vain 4-5 kerroksen korkuista. Pilvenpiirtäjiä ei ole lainkaan.
Kaupungin laidalla, Mekong-joen
rantamilla ero rikkaiden ja köyhien välillä näkyy yhdellä silmäyksellä. Vanhat
suoperäiselle maalle rakennetut lauta- ja aaltopeltihökkelit ovat vain
kivenheiton päässä uusista asuntoalueista. Joen rannoille on noussut upeita
villoja mahtavine puutarhoineen. Kokonaisia uusia esi-kaupunkeja rakkenetaan
eri maiden kehitysyhteistyövarojen turvin. Monilla asuntoalueilla on portit ja
vartijat sekä valokuvauskielto.
Kaikille rakennuksille koko maassa on kuitenkin yksi
yhteinen tekijä. Jokaisen pihalla on Buddhalainen pihatemppeli pitämässä pahat
henget poissa. Temppeli on pylvään päässä olevaa, tasanteelle rakennettua
miniatyyritaloa kannatteleva betoninen, kauniisti maalattu kokonaisuus.
Tasanteelle on tuotu hedelmiä, teetä kupeissa ja suitsukkeita palamaan.
Maaseudulla voi vielä nähdä puustakin rakennettuja pihatemppeleitä.
Kaupunkien ja myös maaseudun näyttävimmät rakennukset ovat temppeleitä. Kirkasta punaista ja kultaväriä ei ole säästelty. Munkkeja oransseissa kaavuissaan näkee joka puolella kuljeskelemassa. Aamulla he keräävät ruokalahjoituksia hihnan varassa kuljetettavaan lieriöön katuvarsien taloista ja liikkeistä. Toisin kuin Thaimaassa, täällä he voivat kulkea sandaaleilla ja auringonvarjolla varustautuneena. Täällä myös lahjoitukset voi ottaa vastaan suoraan naispuolisilta, ilman miehen välikättä. Pimeän laskeutuessa munkit häviävät katukuvasta.
Toisaalta vastakohtana löytyy myös upeita loistoravintoloita ja hienoja kattauksia. Must ruokalajeja ovat ainakin Lok Lak ja Amok. Eikun maistelemaan..
Bambun versoja käytetään ruoka-aineena yleisesti. Sokeripalmun ruo’oista puristetaan käsikäyttöisellä kammella varustetulla puristimella makeaa juomaa. Tätä makeaa herkkua voi ostaa myös paloina, jotka pureskellaan ja kuiva mälli heitetään pois. Palmun pähkinän sisältö voidaan syödä nuorena vetisenä, tai kypsänä jauhoisena. Kookosmaito juodaan pillillä suoraan muotoillusta ja päältä avatusta pähkinästä.
Koska useimmat ravintolat ovat ainakin osittain avoimia suoraan kadulle, myös pöly pääsee leijailemaan kaikkialle. Ruokailuvälineet puhdistetaankin ennen ruokailua tarkasti. Tähän käytetään pöydiltä löytyviä kleenexejä. Usein löytyy myös lasillinen kuumaa vettä, jossa haarukka ja lusikka(!), tai puikot voidaan "desinfioida".
Kaiken kaikkiaan ruoka on hyvää eikä missään nimessä liian
tulista.
Ainoastaan friteeratut hämähäkit, heinäsirkat, toukat ja
koppakuoriaiset jäivät odottamaan rohkeampaa mielialaa tulevaisuudessa.
Ruokailu on myös tapahtuma, joka kerää läheiset yhteen. Suosittuja ovat joko ravintolassa tai kotona keitto-illalliset, joissa koko porukka kerääntyy keittimen ympärille. Kiehuvaan veteen pistetään sitten kuka mitäkin haluaa syödä. Ruokaa keitellään samalla kun tarinoidaan ja sitten syödään ja taas välillä keitellään lisää ruokaa. Kotona saattaa isäntä tarjota snapseja kyytipojaksi vaikkapa tiikerinluilla ja kobranhampailla maustetusta itsekeitellystä. Muillakin aterioilla yleisimmin tarjolla on erilaisia ruokalajeja, lihaa, kalaa, kanaa, vihanneksia, yhteisissä isoissa vadeissa. Riisi tarjoillaan kunkin ruokailijan omaan astiaan. Yhteisistä vadeista sitten napsitaan (omilla ruokailuvälineillä) oman riisin seuraksi mitä mieli tekee. Käsinkin voi yleensä syödä, mutta puikoilla tulisi homman pääsääntöisesti hoitua. Toinen vaihtoehto on haarukka ja lusikka yhdistelmä, jossa lusikka oikeassa kädessä päävälineenä ja haarukka vasemmassa toimii apurina. Keitot syödään kiinalaisella lusikalla. Paikallisilla on yleisesti vielä yksi ruokailuväline. Vähintään yksi kynsi jossain sormessa kasvatetaan pitkäksi ja sitä käytetään vakkapa siemenien kaivamisessa hedelmistä.
Ilmastoituja tiloja toki löytyy runsaasti, varsinkin isommista kaupungeista ja monilta turistien suosimilta alueilta. Paikallisille riittää monesti hautovaa ilmaa pyörittävä tuuletin, mutta pohjolan asukille nämä jäähdytetyt tilat ovat elinehto.
Niin...kyllä täällä voi myös törmätä liikenneruuhkassa elefanttiin ja Wat Phnomin puistossa elää apinoita, aivan vapaana. Mekong joessa elää myös oma uhanalainen delfiinilaji.
Avustamisen jatkotavoitteena voidaan silti pitää hanketyöstä sektoriohjelmiin siirtymistä. Heti kun maan järjestelmät sallivat avun oikeasti menevän sitä kautta perille kohteeseensa.
Avun ja yhteistyön perillemenon varmistamiseen ja kohdennetumpaan kehitykseen on omalta osaltaan vaikuttamassa myös oma yrityksemme, Apsara-Asia-ApAs co,. Ltd.